Luukku 4: Pikkusuokin elämää

Mistä blogi kertoo? Blogissa pääset mukaan seuraamaan 17-vuotiaan kirjoittajan ja persoonallisen suomenhevosruunan arjen iloja ja vastoinkäymisiä. Pyrimme käymään valvovan silmän alla säännöllisesti niin koulussa kuin esteilläkin ja muutaman kerran vuodessa mukaan mahtuu seurakisojakin. Muuten keskitymme lähinnä tavoitteelliseen harrasteluun ja mukavaan yhdessäoloon.

Blogi on Vanha tuttu, Uusi tuttavuus

Ensivaikutelma innoissaan! Minä todellakin pidän suomenhevosblogeista, niitä pitäisi olla vieläkin enemmän. Ensimmäisenä silmiin pistää hieman isohko banneri, mikä täyttää koko ruudun. Kuvissa on aivan syötävän suloinen juuri niin tavallisen värinen suomenhevonen kun voi olla - eikä tämä siis ole mikään haukkumakommentti! Teksti bannerissa on hieman synkkä ja - mielipide puolelle kun taas mennään - fontti ei omaan silmään sovi kokonaisuuteen. Silmäilen kuitenkin kiinnostuneena etusivun läpi.

Blogiin pureutuen innostun hieman lisää. Teksti on mielekästä lukea ja ennen kaikkea videoita on paljon ja kuvat värittävät postauksia. Nopeammalla kuin myöskään hieman laajemmalla tutkimusretkellä en löydä postausta joka saisi minut heti klikkaamaan punaista ruutua oikealla yläkulmassa - vähintään tuon valloittavan suomenpienhevospersoonan olemus saa minut jatkamaan selaamista. En voi olla hymähtämättä hauskoille videoille. Esteillä ei tältä vauhdikkaalta veikolta puutu! Hymy nousee väkisin huulille selatessani blogia läpi.

Jos pitäisi antaa palautetta olisin varmasti tämänkin blogin kanssa lähtemässä hakemaan uutta twistiä ulkoasusta. Vanha on myös oikein nätti, mutta häiritsevänä tekijänä on hurjan suuri banneri, joka täyttää ensiklikkauksella koko näytön. Tausta on kuitenkin todella rauhallinen, joten blogi antaa itsestään rauhallisen kuvan. Ehkä jotain hieman talvisempaa kokeilua? Taustaksi voisi sopia tässä tapauksessa rauhallinen siniharmaa. Muuten mielestäni blogi on juuri omannäköisensä ja ennen kaikkea - kuvaa oikein upeasti tuota vikkelää päähenkilöä!

Ihastuin blogissa erityisesti no tietenkin itse Viljoon! Lisäksi pidin kovasti siitä että videoita oli paljon, mutta ne oli pätkitty lyhyemmiksi kappaleiksi, eikä olleet liian pitkiä. Minulla on sen verran höyhenen kevyet hermot että jos 10 minuuttia ravataan kevyttä ravia ja puomeja, klikkaan yleensä videon pois päältä. Suuri plusmerkki siis videoihin, niin sisältöön kuin pituuteenkin. Lisäksi pakko mainita että itse bloggaaja on kyllä uskomattoman kaunis!

Suosittelen blogia kaikille suomenhevosihmisille, kaiken ikäisille. Videoista pitäville ja ennen kaikkea monipuolisen harrastamisen puolesta puhujille!

Pikkusuokin Elämää

http://aurijavillivee.blogspot.fi/